Välillä tulee luettua aika paljon, toisinaan ei mikään kirja sytytä. Viimeksi olen lukenut Marina Lewyckan "Kurze Geschichte des Traktors auf ukrainisch" (A Short History of Tractors in Ukrainian). Mielenkiintoinen puheenvuoro maahanmuuttoon ja integratioon. Vähän uusiakin näkökulmia, ristiriitoja  ja kosolti huumoria. Ja taisin minä traktorin historiastakin jotain oppia.

Cecelia Ahernilta olen lukenut perätysten kaksi kirjaa.  Hänen kirjansa "Vermiss mein nicht" (A place called here) on kerrassaan viehättävä. Siinä ihmetellään, mihin kaikki kadonneet esineet ja ihmiset lopulta joutuvat. Tämän kirjan innoittamana ostin Ahernin uudemman kirjan "Für immer vielleicht" (Where rainbows end), joka oli minun makuuni liian imelä. Kirja koostuu erilaisista kirjallisista viesteistä eli paperilapuista meileihin. Joskus on vaikea löytää aikaa ja rauhaa keskittyä lukemiseen, mutta kuntosalin kuntopyörä on osoittautunut ehdottomaksi suosikikseni. Pyöräily ilman kirjaa ei onnistu ollenkaan.