Vera on vielä sairaana. Kävin kävelemällä hakemassa lähikaupasta pari maitotölkkiä. Kaupungissa asumisen yllättäviin etuihin kuuluu täällä Kasselissa lampaiden ja hevosten laiduntaminen kotinurkan takana. Lampaat vaihtavat ahkeraan laiduinpaikkaa. Se on sitä uutta maisemanhoitoa, kuten kyltti osoittaa.

Näiden lampaiden villasta saisi hyviä villasukkia. Minun rakkaat, vanhat villasukkani kaipaavat parsimista. Nuorena en villasukkia tarvinnut, vasta vanhemmiten niitä on alkanut arvostaa. Suurin osa meidän villasukista taitaa olla mummon kutomia, vaikka itsekin olen kutonut  jonkun sukan. Lapsuudesta muistan isäni parsimat sukat, jotka olivat aina parsittu värikkäästi eli ensimmäisellä käteen osuneella langalla - väristä välittämättä. Värikkyyshän oli ihan mukavaa, mutta paksulla villalangalla parsitut ohut puuvillasukat eivät tuntuneet jaloissa kovin mukavilta. Minun parsimukset eivät ole ihan oikeaoppisia, mutta käsityötaitoja voi oppia myös konkreettisesti ihan kantapään kautta eli langan vahvuuden yritän ottaa huomioon...

Eli lähden tästä parsimaan...

mutta ensin kuppi maitokahvia