Mummolan pitsiverhojen takana on hyvä kesäöina lueskella kirjaston aarteita. Talvella olin taas kerännyt pitkän toivelistan luettavista kirjoista. Tänä kesänä yksi mielenkiintoisimmista oli Katriina Järvisen ja Laura Kolben "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa". Uuteen maahan sopeutuessa joutuu tarkkailemaan ihmisiä, jotta puhutun kielen lisäksi ymmärtäisi piilotetut viestit, äänänsävyt, elekielen ja muun sanattoman viestin. Saksassa on minun kokemuksen mukaan todella selvät luokkarajat. Eri yhteiskuntaluokat elävät tosin rinnatusten, mutta kuitenkin selkeästi erillään, Asuinalue ja lasten käymät koulut kertovat tälläiselle tullista tulleellekin aika nopeasti, mistä yhteiskuntaluokasta on kysymys. Erityisesti koulujärjestelmä takaa, että akateemisten ja ei-akateemisten muksut pysyvät ruodussaan. Suomen nykytilanteesta en ole oikein selvillä, ehkä olen siellä hieman sokea näkemään muutokset, koska käyn aina vain "huolettomilla lomamatkoilla".