Kirpputorilöytöjä. Tuttava vihjaisi, että kirpparilta voisi löytää materiaalia mosaiikkitöihin. Ja löytyihän sieltä, kun eilen vein pussillisen vanhoja lasten vaatteita lähikirpparille. En tiedä, raaskinko näitä kauniita, vaikkakin kuluneita lautasia rikkoa. Siirrän löydöt joka tapauksessa kellariin odottamaan sopivaa mosaiikkityötä.

Minussa asustaa pieni hamsteri, jota vastaan toisinaan taistelen turhaan. Kerään kaikkea mahdollista tavaraa tulevan varalle. Olisikohan se kodin perintöä, ettei saa mitään vielä jotenkin hyödynnettävää tavaraa heittää hukkaan. Vanhat vaatteet päätyivät lopulta matonkuteiksi ja sitä kautta räsymattoon (Tätä viimeistä neuvoa en tosin enää noudata).

Toisinaan ihmettelen, mitä kaikkea opettajat olettavan meidän vanhempien varastoivan. Koululaisten pyydetään, usein lyhyellä varoitusajalla, tuovan kouluun yhtä sun toista. Meillä on ollut pyyntölistalla ainakin kenkälaatikot, isot pahvilaatikot, erilaiset ja eripaksuiset narut/villalangan pätkät, simpukat, kauniit kivet, lasipurkit, kukkaruukut sekä talouspaperi- ja WC-paperirullat. Eli näitäkin pitää hamstrata "perusvarasto".

Vaatteiden kierrätys onnistuu jo paremmin. Muksut ovat saaneet todella paljon vaatteita tutuilta ja tutun tutuilta. Siitä kiitos. Kirpparikuteetkin kelpaavat lapsille vielä (saa nähdä, kuinka kauan?). Kun vaatteet käyvät pieniksi, laitan ne taas kiertoon. Kätevää.

Oma kirpputori-innostukseni alkoi jo koululaisena. Eka vakiokirppari oli Tuiran pelastusarmeijan myymälä: hyvät valikoimat ja edulliset hinnat. 1970-80 luvun vaihteessa kirpparit eivät vielä olleet muodissa ja ystäväni eivät aina ollet innostuneita löydöistäni. Yksi hyvä löytö lähes 30 vuoden takaa on kulkenut useammassa muutossa mukana.

Tämä tuoli maksoi muistaakseni 25 Suomen markkaa. Kunnostutin sen 10 vuotta sitten ja vielä siinä on ihan hyvä istua.

Kirppariurani jatkui opiskeluaikoina Emmauksen vapaaehtoistyöntekijänä. Kumma kyllä myyjän työssä ostointo laantui. Ehkä näin liikaa erilaisia, ihania tavaroita. Nykyisin olen tosi laiska shoppailija, oli sitten kysymys uuden tavaran kaupasta tai kirpparista. Todellisia aarteita löytää vain, kun jaksaa säännöllisesti ravata kirpparilla eli kirppari pitäisi olla päivittäisen kulkutien varrella...hamsteriin palatakseni. Minullahan on JO kaikki kaapit ja kellari täynnä. En todellakaan tarvitse uutta roinaa.