Toisinaan elämä on kivinen tie. Elämää kokeneena keski-ikäisenä kaipaan silloin nuoruuden huolettomuutta, energiaa ja (yltiö)optimismia. Toisaalta nuorena likkana olisi tarvinnut enemmän suhteellisuuden tajua ja suvaitsevaisuutta.

Ajan autolla usein kivistä tietä pitkin. Kasselin keskustan yksi pääväylistä on nimeltään Kivitie(Steinweg). Kuljin sitä pitkin vuosia ajattelematta tien nimen merkitystä, niin kuin me arjessa monesti teemme. Lasten koulunkäynti valistaa tunnetusti myös vanhempia. Esikoiselta opin, että Steinweg on kaupungin ensimmäinen kivetetyn pinnan saanut tie. Kuvan kivinen tie on helpottanut sotilaiden elämää Suomenlinnassa.

Saksaksi voi olla myös "auf dem Holzweg" eli sanatarkasti käännettynä puutiellä. Puutiellä kävelen metsässä eli Holzweg on metsätie., Mutta toinen merkitys on ajatuksellinen harhateillä oleminen  eli väärässä oleminen, väärään "suuntaan" ajatteleminen. Voisiko tätä kuvan "tietä" kutsua puutieksi. Tieksi, joka melkein vie yli Kukkolankosken Ruotsin puolelta Suomeen. Vai onko siinä kalastajan tie taivaisiin, joen paras paikka siian lippoukseen?