Palapelin teko aluillaan. Aika hidasta tuo mosaiikkipalasten muotoilu. Värit eivät ole ihan minulle mieleiset. Alunperin etsin violettia, turkoosia ja aniliininpunaista kaakelia, mutta paikallisten kauppojen valikoima oli aika rajattu. Seuraavalla kerralla täytyy tilata netistä, vaikka mielellään asioin paikallisissa liikkeissä, joissa tavaroita voi näplätä. Ehkä tuo pyöreä pala ei ihan sovi väreihin. Mietitään vielä. Joka tapauksessa mosaiikkityö ei ihan heti valmistu, koska tämä syksy on ollut ja näyttää lähiviikkoinakin olevan aika kiireinen.

Toisenlaista palojen etsimistä ja yhteensovittelua ovat sanaristikot. Olli on tosi innostunut täyttämään paikallislehden joka päiväistä sanaristikkoa. Eihän se vielä 9-vuotiaalta yksin kovin hyvin onnistu, mutta "saamme" yhdessä tyttöjen kanssa auttaa. Aloitellessani saksan kielen opiskelua tein usein Stern-lehden sanaristikkoja. Siinä oppi hyvin, joskus sanakirjan avustuksella, uusia sanoja ja yllättävän paljon lisääntyi minun "saksalainen" yleissivistys. Saksan seikkailuni alkuaikoina kohtasin useasti ihmisiä, jotka vastasivat huvittuneen säälin ja yllätyksen sekaisella ilmeellä, kun en jotain perussaksalaista asiaa/henkilöä/tarinaa tuntenut. Esimerkiksi kysymykseni, mikä on "Augsburger Puppenkiste", aiheutti naurun purskahduksia miehen opiskelukavereissa. Ehkä Suomessa vastaava kysymys olisi, mikä on "Pikku kakkonen"? Olen itse tosi surkea tekemään suomalaisia sanaristikoita. Saksalaiset sujuvat minulta paremmin. Johtuukohan tämä minun huonosta suomen kielen taidosta, harjoituksen puutteesta vai ovatko saksalaiset sanaristikot helpompia?