Olen menossa tänään häihin. En omiini, vaan tuttavien. Omat häät olivat x vuottaa sitten, tosin myös syyskuussa. Morsian ja sulhanen ovat jo yli 40-vuotiaita ja eivät ole eka kertaa alttarin edessä. Häät ovat minusta aina mukavat juhlat, kun vierasjoukko on sekoitus vihittävien yhteisistä ja omista vieraista. Tämä hääpari on meille aika uusi tuttavuus, joten saa nähdä, onko vieraiden joukossa paljonkaan tuttuja kasvoja. Eräs paikallinen ystävä väitti, että Kasselin kokoisessa kaupungissa (hieman alle 200 000 asukasta) uusien tuttavuuksien kanssa jutellessa puolessa tunnissa löytää ainakin yhden yhteisen tuttavuuden. Saas nähdä, päteekö tämä sääntö myös tämänpäiväisillä juhlilla.

Aamukävelyllä Bergparkissa. Kesällä valo on kaikkialla. Se on hyväilevää, ystävällistä, lämmintä... Syksyn valo on oudompaa. Se tulee jo ihan toisesta kulmasta, poikittain.

Kellallaan tämä vesilintujen pesäpuu

Kuin häähunnun pitsiä...

Ruusun ja ampiaisen yhteiseloa

Veden pinta, elämän kulku, tyyntä, myrskyisää, vai kuten tässä, väreilyä...