Syksyn satoa pahvilaatikollinen omenia. Nämä eivät ole omasta puutarhasta, vaan naapurin. Emme käyneet pimeällä omenavarkaissa, vaan naapuri toi ihan meidän ovelle asti. Viime vuonna poimimme luvan kanssa itse, mutta nyt naapuri ehti edelle. Hieman nolottaa, kun me sunnuntaina vaeltelimme ja toinen ahersi omenoiden kanssa. Osa omenapuista on tosi isoksi kasvaneita ja poimiminen onnistuu vain apuvälineillä. En valitettavasti tiedä, mikä sen pitkän kepin päässä olevan poimintavempaimen nimi on suomeksi. Nämä omput eivät ehkä täytä EU:n punaposkisten kauneusnormeja, mutta maistuvat ihan hyviltä. Kun meidän kellari ei oikein sovellu omenien säilytykseen, teen varmaan suurimmasta osasta omenasosetta pakkaseen. Se maistuu puolisulaneena jugurtin kanssa kuin jätskiltä.

Kastanjasatokin on ihan hyvä, mutta nämä eivät sovi syötäviksi. Kastanja on muodoltaan jotenkin niin kiehtova. Toinen toista ihanampi. Muksut pienempänä keräsivät ison saavin täyteen kastanjoita ja leikkivät niillä sitten loputtomiin.