Mikä: Esine, se paperi, joka on noudettava itse.

Missä: Maailmankaikkeus, Linnunrata, sininen planeetta maa, Eurooppa, Saksa, Hessen, Kassel, paikallinen lastensairaala

Milloin: 2009 JKr.

Miksi: Rahapula, säästöbudjetti

Pojalla on krooninen sairaus, jonka vuoksi käymme neljännesvuosittain lastensairaalassa. Jos käy niin onnettomasti, että lääkkeet eivät riitäkään, on Kasselin kaupungissa asuvien noudettava lääkereseptit lastensairaalasta itse. Sairaalalla ei ole tähän tarkoitukseen postimerkkejä! Rehellisyyden nimissä on mainittava, että  voin viedä sairaalaan ennakolta kirjekuoria, joihin kirjoitan oman osoitteen ja liimaan postimerkin. Silloin reseptit saapuvat ihan postitse. Kätevää!

Itse hoitoon olemme kyllä ihan tyytyväisiä ja sehän on tärkeintä. Tosin odotan vielä toukokuisen lääkärikäynnin tuloksia ja syyskuun raportti tulee toivottavasti tämän vuoden puolella. Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyyshän ovat vanhempien tärkeimpiä  ominaisuuksia.

Käymme nyt kuudetta vuotta samalla sairaalan osastolla. Olen usein miettinyt, missä vastaanottoapulaiset ja sairaanhoitajat ovat saaneet koulutuksensa. En epäile, etteivätkö he ole ammattitaitoisia. Arkielämässä on joskus tilanteita, jotka tekisi mieli kuvata videokameralla ja lähettää johonkin sketsiohjelmaan. Meidän sairaalakäynnit soveltuisivat tähän hyvin. Näiden vuosien aikana poikaa on armeijan vääpelityylillä komennettu pituutta, painoa tai verenpainetta mitattaessa: Riisu paita, seiso suorassa, astu puntarille...Tasan kaksi kertaa on pojalle komentojen lisäksi sanottu jotain "henkilökohtaista" - ne pakollisest sanat - Oletpa sinä kasvanut.

Olimme pari viikkoa sitten rokotusten vuoksi muksujen lastenlääkärin vastanotolla. Kuten usein, odotimme tunnin, vaikka vastaanottoaika oli jo viikkoja aikaisemmin sovittu. Lopulta oli meidän vuoro ja lääkäri aika ripeästi rokotti kolme muksua, MUTTA hän keskusteli, jopa vitsaili, lasten kanssa. Poika totesi jälkikäteen: "Olipa hauska lääkäri".