Lomakuva Tuiran rannasta. Lomasta vasta kuusi viikkoa ja elämä välillä yhtä kaaosta - rytmit sekaisin ja epäsointuista mölinään. En ole koskaan oikein ymmärtänyt käsitettä ruuhkavuodet. Minusta parempi ilmaisu olisi kiitoratakaaos: laskuja, nousuja, kiihdytyksiä, jarrutuksia, väpättäviä siipiä ja kirskuvia renkaita.

Olen oikeastaan aamuvirkkuihminen. Nykyisin olen kuitenkin aamuisin yhtä hyväntuulinen kuin persuksiin ammuttu karhu. Karhun rooli kuului aikaisemmin pikkusysterille. Jostain kumman syystä roolimme ovat vaihtuneet. Systeri lenkkeilee aamu kuudelta... ja minä örisen aamiaisella. Täysin en toivoa ole kuitenkaan  menettänyt. Ehkä olen nykyisessä elämäntilanteessa  hieman hukassa omasta rytmistäni, kun pitää rytmittää muiden mukaan tekemiset, hakemiset, tuomiset, auttamiset... Rytmivaihdos on joka tapauksessa taas viikon kuluttua tulossa, kun syysloma alkaa.