Ulkona tekee syksy tuloaan, ruskeaa, punaista, keltaista... Vielä on kuitenkin myös paljon vihreää. Aina välillä on hyvä reipastua ja syödä vähän enemmän rehuja. Muksujen helppo ruokailuoppi on, että kaikenväristä ruokaa tulisi syödä. Helpoiten se kuulemma onnistuu, kun syö erinvärisiä karkkeja.

Meidän keittiö on aikansa lapsi eli suhteellisen pieni. Ne pari keittiöön mahtuvaa kaappia ovat jo ihan täynnä, mutta kun VÄLTTÄMÄTTÄ tarvitsin, ostin lähinnä vihannesten käsittelyn helpottamiseksi uuden vempaimen. Olen kyllästynyt porkkanoiden raastamiseen raastinlaudalla. Elämmehän sentään vuotta 2009 ja meitä on viisi ruokapöydässä.

Oman pihan omena kaverinaan kaupan kyssäkaali. Kyssäkaalia olen oppinut vasta syömään täällä Saksassa. Se on hyvä korvike nauriille ja lantulle. Lanttua saa kyllä hyvin varustetuista kaupoista, mutta nauriiseen en saksalaisessa ruokakaupassa ole törmännyt. Aika usealla saksalaisella tuntuu pinaattitrauman lisäksi olevan kyssäkaalikauhu. Ilmeisesti sitä on lapsena enemmän tai vähemmän väkisellä tyrkytetty. Vanhempi polvi muistelee kyssäkaalin olleen sotaaikoina niitä harvoja saatavilla olevia vihanneksia.

Eikö ole kaunis kaali, kuin aasialainen temppeli? Kuulemma parsakaalin ja kukkakaalin risteytys.

Yksi yrttikin löytyy ikkunalaudalta. Ehkä se tarvitsisi vihreää seuraa.