Muksut matkustivat tänään anopin kanssa Müncheniin sukuloimaan. Pohjois-Hessenistä katsottuna München ja Baijerin osavaltio ovat jo melkein ulkomaata. Saksan kokoisessa liittovaltiossa onkin mukavasti hyvin erilaisia kulttuurialueita. Baijerin murre tuntuu minun korvissani mukavan pärisevältä. Ehkä se olisikin suomalaiselle helpompi oppia kuin "hochdeutsch". Kasselista puhuttavaa murretta (sellaista puuromaista mussutusta) en seitsemässä vuodessa ole oppinut ymmärtämään, saati sitten puhumaan, tosin perhe- ja ystäväpiirissä ei juuri kukaan sitä puhukaan.

Usein saksalaiset luulevat minua hollantilaiseksi, mikä on mielestäni yllättävää, koska hollantilaiset puhuvat saksaa paljon pehmeämmin kuin suomalaiset. Lisäksi Saksassa on useampikin hollantilaissyntyinen julkkis, joiden imagoon kuuluu kiinteästi heidän aksenttinsa. Eräät ruotsalaiset firmat. kuten IKEA ja Wasa (näkkileipä), käyttävät mainonnassaan ruotsalaista aksenttia, joka ilmeisesti koetaan siis hyvin positiivisena. Minusta suomalainen aksentti on hyvin kovankuuloinen, kun itsekin päristelen "kunnolla" kaikki konsonantit. Tosin usampi tuttu on sanonut minun puhuvan "niedlich" (=suloisesti, sievästi). Tätä tulkintaa olen aina ihmetellyt, mutta en  voi tietenkään asettua syntyperäisen asemaan tulkitessani aksentteja. Ehkä "sch" suhteen olisi vielä parannettavaa puheessani.

On turhauttavaa huomata, että ääntämiseni on joskus aika pahasti pielessä. Sellaiset, mielestäni selkeät sanat kuin Akrobatik tai Mosaik ovat aiheuttaneet hämminkiä. Toinen vaikeus on r:n oikea ääntäminen. Kun yritän ääntää sen kevyesti ilman turhempia pärinöitä, tuloksena on valitettavasti r:n katoaminen kokonaan. Hyvä esimerkki on Noran harrastus soutu "rudern", josta saan säännöllisesti palautetta murkkuikäiseltä esikoiselta.

Tässä kuva vielä Müncheniin lähtevästä junasta. Tutunnäköistä porukkaa...