Kuuntelin koko talven kateellisena suomen kielen oppilaiden Suomi-kokemuksia. Minun Suomen matkailuni on viime vuosina ollut hyvin suppeaa ja kohteet ne samat. En tälläkään lomalla ehdi kovin paljon uutta nähdä.

Vanha, tuttu kohde on Hailuoto, jolla on omanlaisensa tunnelma. Onkohan se sitä saaressa asuvan ihmisen itsenäisyyttä ja omanarvontunnetta. Tosin Hailuoto "kasvaa" joka vuosi maan nousemisen vuoksi ja 300-400 vuoden kuluttua saari on osa mannerta.

Yli-Iin Kierikki oli noin 6000 vuotta sitten meren rannalla. Nyt siellä on mahdollisuus tutustua tuon ajan elämään. Jo silloin asuttiin rivitaloissa ja elintasosta kertovat lukuisat meripihkalöydöt. Olin Kierikissä viidettä kertaa ja aina siellä jotain uutta oppii - kiitos puheliaan ja ammattitaitoisen henkilökunnan. Iin joen historia kiinnostaa jo ihan senkin vuoksi, että lapsuuden kesät vietit Kierikistä hieman ylempänä kesämökillä, jonka lähettyviltäkin on löytynyt muinaismuistoja.

Kävinhän minä myös ihan ulkomailla eli Haaparannassa ja Kukkolanforsenilla. Torniojokilaakso on oululaisen horisontista jo ihan oma maailmansa. Siellä sana raja ja yhteistyö saa sisällön, jonka soisi olevan esimerkki muillekin.