Paikallislehdessä on yllättävän usein Suomeen liittyviä uutisia, kuten viime viikkolla Hesseniin eksyneen hirven uutisoinnin yhteydessä ("Suomessa on paljon hirvionnettomuuksia"). Eilisessä lehdessä kerrottiin suomalaisten tutustumisretkestä saksalaiseen oppisopimussysteemiin. Täällähän pidetään yleisenä totuutena, että saksalaiset "Handwerker" (käsityöläiset, tosin käsite kattaa kaiken puusepästä putkimieheen) ovat maailman parhaita. En osaa ottaa asiaan kantaa, koska minulla on niin vähän käytännön kokemusta sekä Suomessa että Saksassa.  Tosin asumme vuonna 1938 rakennetussa talossa, jossa aina täytyy jotakin korjailla. Näin äkkiseltään en voi väittää,että korjausmiesten taidot olisivat erityisen kiitettävät, ehkä pikemmin päinvastoin. Toisaalta en ole "alan ihmisiä", ehkä en osaa asiaa niin tarkalleen edes arvioida.

Suomen ammattikoulu- ja Saksan oppisopimussysteemissä on varmaan kummassakin omat hyvät ja huonot puolet. Koulu on ehkä helposti liian teoreettinen ja oppisopimuksessa teoreettiset tiedot voivat jää vähemmälle. Pari ystävää on ennen yliopisto-opiskeluja hankkinut ekan ammatin oppisopimuksella ja heidän kokemuksensa ovat aika kirjavat. Eräs tuttava väitti olleensa lähinnä halpaa työvoimaa ravintola-alalla. Vanhempien kannalta oppisopimus on edullisempi vaihtoehto kuin opiskelu, koska oppisopimuksessa oleva saa jo pientä palkkaa. Vanhemmilla on nimittäin varallisuutensa puitteissa velvollisuus kouluttaa lapsi. Opintotuki on vasta toissijainen. Aika moni ihan tavallisesta duunariperheestä tuleva opiskelija ei saa penniäkään opintotukea. Eli vanhemmat maksavat koko opinnot. Toisinaan tuomioistuimessa ratkotaan tapauksia, joissa opiskeva nuori on nostanut kanteen vanhempiensa maksuhaluttomuuden vuoksi. Ehkä se yhteinen jouluateria peruuntuu siltä vuodelta...

Meidän perheessä oppisopimus tai opiskelu ei ole vielä ajankohtainen aihe. Nyt mietimme, mihin kouluun 9-vuotiaat kaksoset ensi syksynä menevät. Edessä on siis aika tärkeä päätös ja näin hemmetin nuorien muksujen, tai pikemminkin vanhempien, on tiedettävät, onko lapsella lukuhaluja/resursseja  lukioon, keskikouluun vai kansakouluun. Saksalaiset ovat PISA-tutkimuksen tuloksista olleet ihmeissään, mutta minusta yksi tärkeimmistä syistä huonoon tulokseen on lasten jaottelu jo näin varhain. Skeptisimmät sanovat, että akateemisten muksut seulotaan muusta kastista. Tuttavapiirissä on useampikin tapaus, jossa lapselle on suositeltu lukiota, mutta (ei-akateemiset) vanhemmat eivät ole  ajallisista (en ehdi auttamaan läksyjen teossa), koulutustaustallisista  (en osaa auttaa läksyjen teossa) tai taloudellisista (ei ole varaa yksityiseen tukiopetukseen) syistä lastaan lukioon laittaneet.

Lisäsotkua koulutussysteemiin tuo se tosiasia, että koulutuspolitiikka on osavaltioiden päätettävissä. Eri osavaltioissa on erilaiset säännökset. Esimerkiksi Hessenissä 4-luokkalaisten koulusuositus ei ole sitova, kuten eräissä muissa osavaltioissa ja Kasselin kaupungissa on yhtä aikaa 12- ja 13-vuotinen lukiosysteemi - siis samalle ikäluokalle, mutta eri kouluissa. Siis koulukaaosta riittää... marmattaa voi aina, mutta meidän on tietysti tultava tämän systeemin kanssa toimeen.

Ettei nyt menisi ihan negatiiseksi haukkumiseksi... Yksi yleisimmistä ennakkoluuloista on, että saksalaiset eivät ole erityisen anteliaita, pikemminkin pihejä. Minä luen aamuisin päivän vanhaa paikallislehteä. Miksi? Kun seitsemän vuotta sitten muutimme tähän nykyiseen asuntoon, vuokranantaja ilmoitti jo edellisen vuokralaisen kanssa olleen tapana, että vuokranantaja laittaa lukemansa paikallislehden porraskäytävään. Siitä minä sen sitten noukin meille luettavaksi.  Olenko minä pihi, kun en tilaa omaa lehteä? Onko vuokranantaja "antelias" vai ympäristöystävällinen? Joka tapauksessa me kaikki olemme järjestelyyn tyytyväisiä.