Isokenkäisen naisen, kuten minun (kengänkoko 41-42), on vaikea löytää mieleisiä (tanssi)kenkiä. Esikoinen onkin ilmoittanut lähtevänsä mielellään kanssani shoppailemaan, kunhan en etsi uusia kenkiä itselleni. Nyt löysin sattumalta uudet kengät ilman tuntien ostosmaratoonia. Uusi mekkokin on vaatekaapissa.

Minun tanssitaidot eivät vain taida riittää paikallisiin tanssilokaaleihin. Saksassa tanssikoulut järjestävät ahkeraan tanssi-iltoja, joissa kursseilla opittuja askelsarjoja voi kertailla. Suomessakin taitaa tanssilavakulttuuri olla muuttunut siitä, kun itse parikymppisenä  kotitekoisesti opituilla taidoilla siellä tanssin. Saksalaisen mieheni mielestä suomalaiset lavat ovat "järkyttäviä" - naisasiamies hänessä ei voinut hyväksyä miesten oikeutta tanssiinhakuun. Tunnin naistenhaku ei mielipidettä muuttanut. Kaikesta huolimatta mies on kyllä joka kesä ollut vapaaehtoisesti lähdössä kanssani lavatansseihin. Emme vain viimeiseen 13 vuoteen ole päässeet puheista tekoihin. Ehkä sitten ensi kesänä... tai talvella tanssikoulun tangokurssille.

Sammakkoprinssini talvipuutarhassa on hieman päässyt pölyttymään. Noidannuoli on tosin jo lähes parantunut, mutta asunto on täysin kaaoksessa, kun kukaan ei ole siivonnut useampaan viikkoon. Kohta tulee arkisempi prinssini kotiin, ehkä imuroimme yhdessä olohuoneen...